Salibandy on laji, jossa nähdään sekä nopeatempoista toimintaa että taktista syvyyttä – ja sitä voivat pelata kaikki sukupuolesta, iästä tai fyysisestä kunnosta riippumatta. Salibandy onkin yksi suosituimmista urheilulajeista Suomessa, mutta kansainvälisesti sen näkyvyys ja pelaajamäärät ovat moniin muihin lajeihin verrattuna pieniä.
Vaikka lajin suosio on kasvanut erityisesti Keski-Euroopassa ja Aasiassa, se ei ole vielä onnistunut nousemaan samalle tasolle kuin perinteisemmät joukkuelajit, kuten jalkapallo, koripallo ja jääkiekko. Tässä artikkelissa perehdymme salibandyn suosioon Suomessa ja miten lajin suosiota voitaisi kasvattaa kansainvälisesti.
Salibandyn historia pähkinänkuoressa
Salibandy on verrattain nuori urheilulaji: se alkoi kehittyä 1960-luvun alussa Ruotsissa, josta se rantautui Suomeen 1970-luvun loppupuolella. Salibandy kehitettiin sisätiloissa pelattavaksi kevyemmäksi versioksi jääkiekosta, ja välineinä käytettiin muovisia mailoja ja rei’itettyä palloa. Salibandyn sääntöjen yksinkertaisuus ja edullisuus tekivät siitä nopeasti suositun lajin koulujen liikuntatunneilla ja harrastelijaporukoiden keskuudessa. Salibandysta tuli nopeasti helposti lähestyttävä laji kaikenikäisille pelaajille.
Lajin ensimmäiset viralliset ottelut pelattiin 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 perustettiin Suomen Salibandyliitto, ja samalla laji sai virallisen aseman urheilulajina Suomessa, jolloin sitä alettiin kehittää tavoitteellisemmin. Liiton perustamisen jälkeen alettiin käynnistää sarjatoimintaa eri ikäluokille, ja pian myös miesten ja naisten SM-sarjat saivat alkunsa.
Pikkuhiljaa lajin arvostus alkoi nousta kilpatoiminnan myötä, mikä puolestaan nosti salibandyn näkyvyyttä urheilumedioissa. Salibandyn suosion nousu teki siitä myös kiinnostavan vaihtoehdon urheiluvedonlyönnissä. Jääkiekon tapaan vedonlyönti nopeatempoisesta salibandystä tarjoaa monia mahdollisuuksia vedonlyöntiin.
Virallisena urheilulajina salibandy alkoi kasvaa vauhdilla 1990-luvulla. Pelaajamäärät nousivat, ja laji levisi yhä laajemmalle eri puolille maata. Suomessa salibandy on kokonaisharrastajamäärällä mitattuna maan toiseksi suosituin joukkueurheilulaji ja lisenssipelaajien määrällä kolmanneksi suurin laji. Suomen ja Ruotsin ohella salibandy on saavuttanut vakaan aseman muun muassa Sveitsissä ja Tšekissä.
Näkyvyyden puute
Yksi keskeinen syy salibandyn rajalliseen kansainväliseen suosioon on sen näkyvyyden puute suurilla urheilumarkkinoilla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa laji on vielä hyvin marginaalinen, eikä se saa juurikaan tilaa merkittävissä urheilumedioissa tai sponsorien keskuudessa.
Harmillinen tosiasia on se, että ilman näkyvyyttä on haastavaa houkutella uusia harrastaja lajin pariin tai saavuttaa suuren yleisön suosiota. Tämä taas vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon pääomaa, valmennusta ja rakenteita lajin kehittämiseen käytetään kansainvälisesti.
Lajin systemaattinen kehitystyö vaatii resursseja
Toinen haaste liittyy lajin järjestelmälliseen kehittämiseen kansainvälisellä tasolla. Salibandyn kattojärjestö IFF (International Floorball Federation) on tehnyt pitkäjänteistä työtä lajin levittämiseksi, mutta suuret kehitysaskeleet ovat riippuvaisia yksittäisten maiden urheilukulttuurista ja resursseista. Suomen salibandyliitto on yksi IFF:n perustajajäsenistä, mikä kuvastaa Suomen vahvaa asemaa lajin kansainvälistämisessä. Monissa maissa laji ei kuulu koulu- tai seuratoimintaan, eikä sen infrastruktuuriin ole panostettu, jotta puitteet olisivat riittävät lajin kasvattamiseen kilpailulliselle tasolle.
Suomessa ja Ruotsissa salibandyn suosio perustuu muun muassa siihen, että laji on vakiintunut osaksi koulujen liikuntatunteja ja seurojen junioritoimintaa. Tämän kaltainen pitkäjänteinen ja arkeen lomittunut toiminta voisi sopia myös malliksi pyrkimyksille kasvattaa lajin suosiota kansainvälisesti.
Mediahuomion lisääminen
Kansainväliset arvoturnaukset, kuten MM-kisat, ovat avainasemassa lajin tunnettuuden lisäämisessä. Salibandyn pitäisi saada enemmän tilaa medioissa saavuttaakseen suuremman yleisön ja sitä kautta harrastajamäärän.
Ensimmäiset salibandyn MM-kisat pelattiin vuonna 1996, ja siitä lähtien Suomi on kuulunut mitalisuosikkien joukkoon voittaen MM-tittelin miesten puolella viidesti ja naisten puolella kahdesti. Menestys arvokisoissa on vahvistanut salibandyn asemaa Suomessa entisestään, ja Suomi on noussut Ruotsin ohella salibandyn kärkimaaksi.
Salibandyn kotimaisen pääsarjan nimi on F-liiga, ja se houkuttelee myös ulkomaalaisia pelaajia. Liigan tavoitteena onkin haalia kansainvälisiä huippupelaajia ja tehdä Suomesta maailman johtava salibandymaa. Kansainvälisten pelaajien mukaantulo voisi nostaa lajin näkyvyyttä näiden pelaajien kotimaissa.
Mediahuomiota voitaisiin pyrkiä kasvattamaan esimerkiksi aktiivisella markkinoinnilla ja tekemällä yhteistyötä eri maiden urheilumedioiden kanssa. Muun muassa suorat lähetykset peleistä, somenäkyvyys ja tarinankerronta tunnetusta pelaajista voisivat tehdä lajista helpommin lähestyttävän uusille yleisöille.
Profiloituminen hockey-lajiksi
Yksi mahdollisuus salibandyn suosion kasvattamiseen voisi olla sen markkinoiminen hockey-lajina. Suurin hockey-laji on Intian ja Pakistanin kansallislaji maahockey (englanniksi field hockey). Sitä pelataan noin 130 maassa eri puolilla maailmaa. Myös jääkiekko on kansainvälisesti tunnettu hockey-laji.
Salibandy voisi profiloitua kansainvälisesti esimerkiksi sisähockeyksi, tai sitä voitaisiin kutsua maahockeyn sisäversioksi. Hockey-lajien suurin harrastajamäärä löytyykin juuri maahockeyn parista, ja salibandy voisi kiinnostaa lajina maahockeypelaajia. Mielenkiintoinen esimerkki löytyy Australiasta, jossa miesten salibandymaajoukkueen pelaajista valtaosa on entisiä maahockeyn pelaajia.
Salibandylla olisi potentiaalia kehittyä maahockeyn sisarlajiksi, samaan tapaan kuin futsal on tavallaan jalkapallon miniversio sääntömuokkauksilla. Salibandyn etuna on se, että sitä voi pelata maantieteellisestä sijainnista tai vuodenajoista riippumatta. Salibandyn pelaaminen ei vaadi erityistä tai kustannuksiltaan kallista hallia, kuten vaikkapa jääkiekon pelaaminen. Salibandyssa tarvitaan toki maila ja pallo, mutta moniin muihin lajeihin verrattuna sen aloittaminen on helppoa ja vaadittavat varusteet ovat vähäiset.
Yhteenveto
Nykyään salibandy on yksi suosituimmista joukkuelajeista harrastajien keskuudessa Suomessa ja Ruotsissa. Salibandyn suosio Suomessa on seurausta useiden tekijöiden summasta. Salibandya pelataan niin kouluissa, harrasteliigoissa kuin ammattilaistasolla. Matala aloituskynnys, hyvät harrastusmahdollisuudet, järjestäytynyt seuratoiminta ja kansainvälinen menestys ovat kaikki vaikuttaneet siihen, että salibandystä on kasvanut pysyvä osa suomalaista urheilukulttuuria.
Muualla maailmassa tilanne on kuitenkin toinen. Koska salibandy on vielä suhteellisen nuori laji, joutuu se kamppailemaan paikasta kansainvälisessä urheilussa vakiintuneiden ja suurta näkyvyyttä nauttivien lajien kanssa. Salidandyn kansainvälistä suosiota ja näkyvyyttä voitaisiin pyrkiä nostamaan muun muassa mediahuomion kautta ja profiloimalla se tunnetumman lajin, kuten maahockeyn tai jääkiekon, sisarlajiksi.
